Aamupäivä ok. Päivällä yksi (1!!!) lihapasteija tuputettiin minulle ja minä typeränä menin ja söin sen.
Ilta onkin sitten täyttynyt ahmimisesta ja oksentamisesta.
Olin aivan varma, että vatsalaukkuni repeää tai jotain muuta kivaa. Silti minä vain ahdoin ruokaa sisuksiini ajatellen: "Tätähän sinä kerjäsit. Tässä sitä ruokaa nyt on. Syö pois, läski. Joko tuntuu paremmalta?"
Anan kauniit kasvot ovat taas muutaman askeleen kauempana ja Mia puristaa minua otteessaan kovemmin kuin ikinä.
Voi helvetti. Ampukaa minut.
3 ajatusta:
Ei kukaan halua sinua ampua. Itse selvisin aikoinani ylimääräisistä ruokamääristä,joita tyrkytettiin, kertomalla olevani vegaani, kuten nykyisin olenkin. Vähemmän houkutuksia, vähemmän repsahduksia. Kauheaa sanoa näin syömishäiriöiselle, jollainen itsekin olen, mutta esim. punaisen lihan poistaminen ruokavaliosta auttoi itseäni kummasti..
Huomenna on taas uusi päivä, kamalasti tsemppiä ja voimia<3
Kiitos molemmille kommenteista :)
piu: Tuo kasvisruokavalioon siirtyminen ei varmaankaan olisi omalla kohdalla edes kovin vaikeaa, en syö lihaa kuin muutamana päivänä viikossa. Tosin en tiedä mitä hoitava taho sanoisi siitä, koska nämä tietävät minun valitsevan kasvisruuan vain kalorimäärän vuoksi - ei niinkään minkään eettisen ajattelun pohjalta.
Lähetä kommentti