BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

Sivut

tiistai 14. elokuuta 2012

Ei onnistu, ei osaa


En minä osaa. Miten ihmeessä tuon päässä riehuvan mörön saa taltutettua?
Alkaa kyllä itsellä usko loppua tämän touhun kanssa..
Jatkuvasti on sellainen olo, että tekisi mieli tappaa itsensä. Olen oikea malliesimerkki epäonnistujasta. En osaa olla kotona, en osaa olla sairaalassa, en osaa käyttäytyä oikein yhtään missään enkä osaa tehdä oikein yhtään mitään.
En osaa jättää syömishäiriöajatuksia omaan arvoonsa vaan tottelen niitä kuin mikäkin tottelevaisuusvalio.


Jatkuvasti pelkään, että minut pistetään osastolta pihalle sen takia etten edisty missään. Mieliala on melkeinpä yhtä huono (ellei huonompi) kuin tänne tullessa ja jaksaminen nollissa.
Syöminen kauhistuttaa edelleen. Tuntuu, että annokseni ovat kaliiberia rekkamies - eli eivät siis lainkaan sopivia minunlaiselleni ihmiselle. Tekisi mieli heittää lautanen seinään, kun se eteeni kiikutetaan ja vaaditaan astian tyhjentämistä vatsalaukun puolelle...
Liian usein tekee mieli deletoida ruuat, mutta olen alkanut pelkäämään oksentamista. En haluaisi toimia niinkään..
Olen saanut seurakseni myös "ihania" oireita.. Sekä palelu että huimaus ovat pahentuneet ja ehkä raivostuttavin asia on hiusten putoaminen.. Kohta olen kai kalju...
Paino on pudonnut osastojaksolla useita kiloja. Nyt paino on pudonnut jo alle viidenkymmenen kilon.. Nyt se siis pitäisi saada nousemaan.. Mutta minusta tuntuu, että en minä osaa enkä pysty. En vain osaa olla oikeanlainen.


Nelosella alkava vaa'an lukema pysäytti minut hetkeksi.. Miten on mahdollista, että numero on niin pieni, mutta peilistä katsoo syöttöporsas? Miten on mahdollista, että minä joka olen aivan valtava, painaa mukamas niin vähän?
Tuntuu, että minua yritetään huijata. Vaaka on rikki. En tiedä. Ajatukset vipeltävät taas tuhatta ja sataa, mutten saa niistä otetta...


Miksei maailma voisi olla huolettomampi paikka elää? Miksei ruoka voisi olla vain jotain, mihin suhtautuu neutraalisti? Miksi ruoka kuvottaa minua kaikissa muodoissa niin paljon?
Milloin elämäni on mennyt tällaiseen solmuun?

...ja taas liian paljon kysymyksiä vailla vastauksia..

0 ajatusta: