Ahdistaa. Liian usein olen sanonut ja kirjoittanut nuo sanat, mutta minkäs sitä tuntemuksilleen voi. Olen yrittänyt pysytellä mahdollisimman kiireisenä ja puuhaillut ties mitä, mutta aina se ahdistus luikertelee takaisin pääni sisälle.
Syömiset ovat olleet melkoista tahtojen taistelua. Sairaus haluaa piilottaa ruuan, levittää sen pitkin lautasta, "unohtaa" valvomattomat ruokailut. Ja se järkevämpi puolisko haluaa noudattaa hoitosopimusta. Toistaiseksi olen kyennyt sivuuttamaan syömishäiriön ehdotukset, mutta se käy vaativammaksi ja vaativammaksi päivä päivältä...
On niin epätoivoinen olo. Kykenenkö minä koskaan nousemaan täältä paskan seasta vai vajoanko vain syvemmälle?
2 ajatusta:
Voit olla ehjätä, jos etsiä Jumalaa. Jumala rakastaa paljon sinua. Jumala loi sinut äitisi kohtuun. Hän katselee sinun elämääsi. Jumala voisi auttaa sinua, jos haluaisit. Rukoilen sinun puolestasi. <3 Olet arvokas Jumalalle.
^Kiitos kommentistasi - arvostan sitä, että viitsit kommentoida, mutta jeesus-jutut eivät ole minua varten.
Lähetä kommentti