Jos sairastumisajankohdan saisi valita, niin silloin en missään nimessä sairastuisi pitkäaikaissairauteen opiskeluajalla.. Mutta ajankohtaa saati sitten sairauttaan ei voi valita. Mieluiten sitä pysyisi terveenä ja pystyvänä, mutta aina kaikki ei mene niin kuin elokuvissa.
Jos oleilee opiskelijan statuksella, niin yhteiskunnan mielestä kuuluu kyllä melkeinpä alimpaan mahdolliseen kastiin - varsinkin silloin, jos jotain menee pieleen. Opiskelijan sairauspäiväraha on ensimmäiset kaksi kuukautta vain puolet minimikorvauksesta! Tuo on mielestäni käsittämätöntä.. Normaalisti minimi on sen 22 (vai 23?) ja rapiat ja opiskelijalle 11e ja hilut/päivä. Ai että lämmittää sydäntä. Sairastuessa kulut yleensä nousevat lääkkeiden ja sairaalahoidon vuoksi, mutta opiskelijat saavat jatkaa sitä pyhällä hengellä eloaan myös sairastaessa.
Olen ottanut hirveästi stressiä Kelan kanssa asioinnista. Tuntuu, että teen niin tai näin, niin homma kusee aina. Joku aika sitten minulle tuli Kelalta iloinen kirje numero yksi: haluavat periä noin tonnin opiskeluetuuksia takaisin vaikka tuona ajankohtana koulukuraattorin suosituksesta suoritin kursseja jaksamisen äärirajoilla, jotta saisin rahaa elämiseen edes jostain.
Sairauspäivärahahakemusta en tehnyt itse vaan sairaalan sosiaalityöntekijän avustuksella. Olin siinä tilassa, etten ymmärtänyt tuosta lippulappusesta yhtään mitään.. Tästä sitten seurasi se, että Kela maksoi minulle (jostain kumman syystä) sairauspäivärahaa myös opiskeluajalta. Tadaa - soppa on valmis.
En edelleenkään tiedä kuinka paljon minun pitää tukia maksaa takaisin tai mikä on aikataulu.. En siis ole vielä saanut vastausta selvityskirjeeseen ("miten näin pääsi käymään?", "miten haluat suorittaa takaisinmaksun?").
Iloinen kirje numero kaksi kolahti postista viime viikolla. Sairauspäivärahaa on myönnetty lokakuun puoleen väliin asti vaikka B-lausunto on voimassa vuoden loppuun... Kela on ilmeisesti tiukentanut linjaansa pitkien sairaslomien kohdalla ja saikkurahaa voidaan saada vain kolmen kuukauden jaksoilta samalla lausunnolla.
Ei tässä sinänsä ole ongelmaa - saan kyllä uuden B-lausunnon. Mutta se maksaa... Tämä olisi jo kolmas B-lausunto tälle vuodelle ja se tarkoittaa lähemmäs sataa euroa savuna ilmaan.. Kela on ilmeisesti sitä mieltä, että minulla on liikaa rahaa ja sille pitää keksiä käyttöä. Sairaalassa oleilu ei ole ihan ilmaista ja vuokrat yms. muut pakolliset menot on maksettava, joten ei paljoa naurata..
En ymmärrä miksi Kelan kanssa asiointi on tehty niin vaikeaksi.. Pitää täyttää miljoona lippulappusta ja toimittaa liitteet moneen kertaan, kun ne tuppaavat katoilemaan mystisesti (nimim. lähetin kopion vuokrasopimuksesta viiteen kertaan). Noista selviäisi ehkä itsekseen vielä silloin, jos olisi terve, mutta nyt jaksaminen pitäisi kanavoida johonkin muuhun kuin paperisotaan.
Innolla odottelen mitä Kela on mieltä, kun haen tukea terapiakäynteihin.. Eiköhän siellä joku viisas päätä evätä koko tuen.
0 ajatusta:
Lähetä kommentti