Minä täällä taas hei!

Hengissä ollaan vaikka en muutamaan päivään ole täällä pyörinyt!
Olen vain halunnut vältellä blogia.. En ole halunnut ajatella laihduttamista tai mitään siihen liittyvää.
Olen syönyt kuin pieni porsas. Olo on turvonnut. Hävettää ja ärsyttää.
Miksi olen tällainen? Miksi en osaa syödä ja olla normaalisti?
Miksi syömiseni ovat ääripäitä - joko syön liikaa tai sitten liian vähän.
Oksettavaa.
Kuvotan itseäni.

Tarkkasilmäisimmät varmaankin huomasivat, että perjantain paino oli 56,3kg.
En tiedä uskallanko mennä vaakaan huomenna. 57kiloa tuntuisi jotenkin musertavalta. Tulisi epäonnistunut olo.
Pitäisi myös heiluttaa mittanauhaa, mutta en tiedä uskallanko tehdä sitäkään. Luultavasti se on armottomalla tuulella ja näyttää senttien kertyneen keskivartalon alueelle.
Ja tuolloin tahdon todennäköisesti tehdä jonkinlaista väkivaltaa mittausvälinettä kohtaan..

Olen kovasti miettinyt tässä muutaman päivän aikana mitä teen tämän "projektini" kanssa...
Toisaalta haluaisin lopettaa tämän syömisten jatkuvan kyttäämisen, mutta samalla lihominen pelottaa. Pelkästään muutamien satojen grammojen painonnousu tuntuu epämiellyttävänä vain ajatuksenakin - saati sitten jos se tapahtuisi oikeasti (tosin eiköhän tuota painoa ole tullut lisää ihan kivasti tämän possuilun seurauksena)..

Olen ollut laskematta kaloreita nyt viikonlopun ajan. Ahdistavaa.
Mutta olen miettinyt, jos jatkaisin samalla linjalla... Ja lopettaisin myös ruuan punnitsemisen. Koettaisin elää normaalisti.

Huomasin eilen, että ruokien punnitsemisesta on tullut minulle lähes automaattista toimintaa...
Havahduin eilen aamupuuroa tehdessäni: lautanen oli jo keittiövaa'alla ja nollasin lukeman ennen puurohiutaleiden kaatamista.. Tuossa kohtaa tajusin, että ei minun pitänyt laskea ruokien energiasisältöjä tai miettiä grammoja.
Otin kupin pois vaa'alta nopeasti ja iskin mikroon.. Se tuntui jotenkin pelottavalta. Ihan kuin jotain tuttua ja turvallista olisi otettu pois.
Teki mieli heittää puuro roskiin ja tehdä uusi. Mutta en tehnyt niin vaan urheasti söin koko annoksen.

Jonkinlaista ruokapäiväkirjaa aion kuitenkin myös jatkossa pitää.. Jos kirjoittaisin, että mitä olen syönyt ja monelta? Mutta ei kalorimääriä eikä tarkkoja grammoja..?
Saa sitten jatkossa kommentoida, jos jonkun mielestä syön liikaa tms..

Sisko kävi eilen kylässä. Tämän ensimmäinen kysymys oli: "Mikä sinua vaivaa?"
Sitten seurasi ripitys siitä kuinka kohta olen luuta ja nahkaa.
Ja seuraavaksi sisko alkoi valittaa omista kiloistaan.
Minulle tuli todella paha mieli. Ei siitä, että sisko valitti minun laihdutuksestani vaan siitä, että hän ei pidä itseään tarpeeksi laihana. Ja paha mieli ei tullut siitä, että ajattelisin siskoni "voittavan" minut laihuudessa tms. vaan siitä, että mielestäni hänen ei tarvitse laihduttaa!
Mielestäni siskoni on juuri sopiva. Kaunis ja hoikka. Ja soisin hänen myös pysyvän sellaisena.

Muutin blogin ulkoasua hieman. Jotenkin täysmusta tuntui liian synkeältä ja angstiselta. En minä tahdo olla synkeä. Enkä angstinen.
[joojoo... tiedän, tämä postaus ei mitään muuta olekaan kuin angstia...]
Itse tykkään blogin uudesta ilmeestä. Sopivasti tummaa ja silti pirteää väriä seassa. Tämä näyttää enemmän "minulta".

PÄIVÄN THINSPO

Jessica Alba

Syömisistä en tahdo näiden muutaman päivän ajalta juuri puhua. Liikaa mässyä ja ruokaa.

Miksi elämä on niin vaikeaa?

Eilen en kirjoittanut, koska en kyennyt. Avasin kyllä koneen, mutta en sitten kuitenkaan voinut kirjoittaa mitään. Ajatukset olivat liian levällään. Ahdisti.
Koira oli kummallinen ja luulin sen sairastuvan tms ja koin olevani huono omistaja ja vaikka mitä.

Viikonloppu meni kuitenkin hyvin! Oli mukavaa, tuli juhlittua ihan kunnolla.
Ja todella moni ihminen sanoi, että olen laihtunut todella pajon! :)

Tänään olen ollut todella ärtyisä. Enkä edes tiedä miksi.
Ehkä raskaasti syöminen (ja juominen) on saanut mielenkin alakuloiseksi..? Tai ehkä se menkkaränkkä on tulossa tässä lähiaikoina? Kierto on ihan perseellään, joten odottelen Täti Punaista saapuvaksi joko tällä tai ensi viikolla.

Uaaa... En edes tiedä mitä pitäisi kirjoittaa. Vieläkin ärsyttää. Ja en oikeastaan tiedä, että miksi. Olen ärsyyntynyt pitkälti kaikesta mahdollisesta tänään. En tajua itseäni.
Ja syömiset ovat tänäänkin olleet jotain niin järkyttävää, että en edes kehtaa kertoa mitä kaikkea olen syönyt. Hävettää.

Peilistä on katsonut turvonnut norsu, joten se lupailemani kuvapostaus jää joko loppuviikolle tai ensi maanantaiksi...
En vain kestä katsoa itseäni peilistä.. Kuvaamisesta puhumattakaan!
Anteeksianteeksianteeksi...! Tiedän, että kuvapostausta on odoteltu kovasti, mutta en pysty siihen tällä hetkellä. Anteeksi vielä kerran :(

Odotin hirvittäviä lukemia noustessani vaa'alle.. Ja en ollut ollenkaan väärässä odotusteni suhteen: 58,6kg.
Ja tajusin vasta nyt, etten mitannut itseäni aamulla. Noh, jätetään se sinne kuvauksen kanssa samalle päivälle...
Päässä on pyörinyt tuhat ja yksi asiaa, joten tuntuu että en muista mitään... Ja postauksesta varmasti huomaa, että nyt ei nainen taida keskittyä tarpeeksi yhteen asiaan kerralla.
Pyydän siis tässä välissä anteeksi myös sekavaa postausta.

Anoppi ärsytti minua tänään suunnattomasti. En valehtele paljoa, jos sanon että jossain vaiheessa olisi tehnyt mieli hypätä sillalta...
Minulla ja miehellä oli siis jonkinlaista kinaa tänään ja miehen äiti sitten päätti tulla siihen neuvomaan miten riidat pitää selvittää oikeaoppisesti.
Plaah...
Nainen laittoi minut taas syömään tänään ihan liikaa... Piti syödä perunoita, makaronia ja pihvejä... Inhottaaa, kun tämä aina sanoo, että: "kyllähän pirttis nyt syö loput"..
Ilmankos minusta tuli niin lihava, kun minua on käytetty vuosia biojäteastiana...

Varmasti olen taas unohtanut puolet mitä minun piti tänne kirjoittaa. Anteeksi siitäkin.
Tämä on ehkä huonoin ja järjettömin postaus ikinä...
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tällaista shaibaa ja jaksoivfat kahlata koko tekstin läpi.

Tuli töllöteltyä viikonloppuna MTV:n Paris Hilton's My New BFF-maratonia, joten siitä johtuen PÄIVÄN THINSPOna tänään........

*ylläripylläri*

Paris Hilton

Syömisistä ei puhuta. Huomenna taas niukan ruokavalion pariin. Vatsanseudun turvotus on saatava katoamaan.
Olo on kuin ryhävalaalla.

Eiköhän riitä jo?

Niin. Että eiköhän tämä porsastelu riitä tälle joululle. Kinkku ja laatikot tursuavat ulos korvista ja pelkkä niiden ajatteleminen kuvottaa.
Vatsa on turvonnut ja tuntuu, että pitäisi kävelemisen sijasta vyöryä taikka pyöriä joka paikkaan.
Peilistä katsoo virtahepoelefanttivalas, mikä lie.

Nyt moni varmasti ajattelee, että pakkoko se oli vetää sitä ruokaa kuin keskitysleirivanki.
En vain mahtanut itselleni mitään. Olen heikko, myönnetään.
Kävin joulupäivänä vaa'assa "huvin vuoksi". 60kiloa sitä huvia näytti olevan tuolloin, nyt varmasti vielä enemmän.
Toivottavasti teillä lukijoilla joulu on mennyt edes hieman paremin kuin täällä päässä.

Liikuntakin on jäänyt olemattomaksi. Tänäänkin olen vain maannut sykkyrällä krapulaisena sohvalla koira kainalossani ja katsonut Sinkkuelämän tuottiksia ja ihastellut SJP:n kroppaa.. Mikä vatsa!!!
Huomenna on pakko tehdä jotain. Kunto-ohjelmassa lukisi että pyöräily, mutta jos huomenna on edelleen yhtä turvonnut olo kuin tänään, niin voi tulla oksu kylään jos huhkin liikaa.


Jouluaattona oli syömisistä huolimatta mukavaa. Käytiin kyläilemässä ja saatiin sekä annettiin lahjoja.
Päästiin kunnon puulämmitteiseen joulusaunaankin! Saunassa mies sanoi käsiäni "oksettavan laihoiksi". Sanatarkasti juurikin noin. Istuin jalat lauteella ja kädet polvien päällä (toivottavasti joku nyt ymmärtää jotain tästä epämääräisestä kuvailuyrityksestä), joten kädet näyttivät ohuemmilta mitä ne oikeasti ovat. Jos mies olisi katsonut käsiä sivusta, tämä olisi varmasti ajatellut päinvastoin.

Eilen hauskuutin itseäni ja kävin tapsan tansseissa kavereiden kanssa. Oli ihan äärettömän mukavaa ja tuli törmättyä erääseen ystävään, jota en ole nähnyt liian pitkään aikaan!
Ja en edes uskalla ajatella kuinka monta tuhatta kaloria kaadoin eilen kurkusta alas. Ja kotiin "piti" tulla grillin kautta.
Grilliruoka kuitenkin alkoi kuvottaa lähes välittömästi ja en syönyt sitä läheskään kokonaan.

Aluksi olin vakaasti sitä mieltä, että en käy huomenna vaa'assa... Mutta nyt luulen, että motivaatio on katoamassa ja laihikseen palaaminen tuntuu vaikealta. Eiköhän se vaa'an lukema järkytä mieltä sen verran, että motivaatio löytyy uudelleen alta aikayksikön.
Luultavasti järkytän teitä lukijoitakin tuolla vaa'an lukemalla ja alatte ajatella, että miten ihmeessä se on voinut syödä noin paljon. Noh, minä olen ollut karmea läski, joten syöpöttely sujuu. En minä nytkään mikään keijukainen ole, mutta huomattavasti parempaan päin ollaan menty!

PÄIVÄN THINSPO

Kristin Davis