Hengissä ollaan vaikka en muutamaan päivään ole täällä pyörinyt!
Olen vain halunnut vältellä blogia.. En ole halunnut ajatella laihduttamista tai mitään siihen liittyvää.
Olen syönyt kuin pieni porsas. Olo on turvonnut. Hävettää ja ärsyttää.
Miksi olen tällainen? Miksi en osaa syödä ja olla normaalisti?
Miksi syömiseni ovat ääripäitä - joko syön liikaa tai sitten liian vähän.
Oksettavaa.
Kuvotan itseäni.
Tarkkasilmäisimmät varmaankin huomasivat, että perjantain paino oli 56,3kg.
En tiedä uskallanko mennä vaakaan huomenna. 57kiloa tuntuisi jotenkin musertavalta. Tulisi epäonnistunut olo.
Pitäisi myös heiluttaa mittanauhaa, mutta en tiedä uskallanko tehdä sitäkään. Luultavasti se on armottomalla tuulella ja näyttää senttien kertyneen keskivartalon alueelle.
Ja tuolloin tahdon todennäköisesti tehdä jonkinlaista väkivaltaa mittausvälinettä kohtaan..
Olen kovasti miettinyt tässä muutaman päivän aikana mitä teen tämän "projektini" kanssa...
Toisaalta haluaisin lopettaa tämän syömisten jatkuvan kyttäämisen, mutta samalla lihominen pelottaa. Pelkästään muutamien satojen grammojen painonnousu tuntuu epämiellyttävänä vain ajatuksenakin - saati sitten jos se tapahtuisi oikeasti (tosin eiköhän tuota painoa ole tullut lisää ihan kivasti tämän possuilun seurauksena)..
Olen ollut laskematta kaloreita nyt viikonlopun ajan. Ahdistavaa.
Mutta olen miettinyt, jos jatkaisin samalla linjalla... Ja lopettaisin myös ruuan punnitsemisen. Koettaisin elää normaalisti.
Huomasin eilen, että ruokien punnitsemisesta on tullut minulle lähes automaattista toimintaa...
Havahduin eilen aamupuuroa tehdessäni: lautanen oli jo keittiövaa'alla ja nollasin lukeman ennen puurohiutaleiden kaatamista.. Tuossa kohtaa tajusin, että ei minun pitänyt laskea ruokien energiasisältöjä tai miettiä grammoja.
Otin kupin pois vaa'alta nopeasti ja iskin mikroon.. Se tuntui jotenkin pelottavalta. Ihan kuin jotain tuttua ja turvallista olisi otettu pois.
Teki mieli heittää puuro roskiin ja tehdä uusi. Mutta en tehnyt niin vaan urheasti söin koko annoksen.
Jonkinlaista ruokapäiväkirjaa aion kuitenkin myös jatkossa pitää.. Jos kirjoittaisin, että mitä olen syönyt ja monelta? Mutta ei kalorimääriä eikä tarkkoja grammoja..?
Saa sitten jatkossa kommentoida, jos jonkun mielestä syön liikaa tms..
Sisko kävi eilen kylässä. Tämän ensimmäinen kysymys oli: "Mikä sinua vaivaa?"
Sitten seurasi ripitys siitä kuinka kohta olen luuta ja nahkaa.
Ja seuraavaksi sisko alkoi valittaa omista kiloistaan.
Minulle tuli todella paha mieli. Ei siitä, että sisko valitti minun laihdutuksestani vaan siitä, että hän ei pidä itseään tarpeeksi laihana. Ja paha mieli ei tullut siitä, että ajattelisin siskoni "voittavan" minut laihuudessa tms. vaan siitä, että mielestäni hänen ei tarvitse laihduttaa!
Mielestäni siskoni on juuri sopiva. Kaunis ja hoikka. Ja soisin hänen myös pysyvän sellaisena.
Muutin blogin ulkoasua hieman. Jotenkin täysmusta tuntui liian synkeältä ja angstiselta. En minä tahdo olla synkeä. Enkä angstinen.
[joojoo... tiedän, tämä postaus ei mitään muuta olekaan kuin angstia...]
Itse tykkään blogin uudesta ilmeestä. Sopivasti tummaa ja silti pirteää väriä seassa. Tämä näyttää enemmän "minulta".
Jessica Alba
Syömisistä en tahdo näiden muutaman päivän ajalta juuri puhua. Liikaa mässyä ja ruokaa.
