Niin. Että eiköhän tämä porsastelu riitä tälle joululle. Kinkku ja laatikot tursuavat ulos korvista ja pelkkä niiden ajatteleminen kuvottaa.
Vatsa on turvonnut ja tuntuu, että pitäisi kävelemisen sijasta vyöryä taikka pyöriä joka paikkaan.
Peilistä katsoo virtahepoelefanttivalas, mikä lie.
Nyt moni varmasti ajattelee, että pakkoko se oli vetää sitä ruokaa kuin keskitysleirivanki.
En vain mahtanut itselleni mitään. Olen heikko, myönnetään.
Kävin joulupäivänä vaa'assa "huvin vuoksi". 60kiloa sitä huvia näytti olevan tuolloin, nyt varmasti vielä enemmän.
Toivottavasti teillä lukijoilla joulu on mennyt edes hieman paremin kuin täällä päässä.
Liikuntakin on jäänyt olemattomaksi. Tänäänkin olen vain maannut sykkyrällä krapulaisena sohvalla koira kainalossani ja katsonut Sinkkuelämän tuottiksia ja ihastellut SJP:n kroppaa.. Mikä vatsa!!!
Huomenna on pakko tehdä jotain. Kunto-ohjelmassa lukisi että pyöräily, mutta jos huomenna on edelleen yhtä turvonnut olo kuin tänään, niin voi tulla oksu kylään jos huhkin liikaa.
Jouluaattona oli syömisistä huolimatta mukavaa. Käytiin kyläilemässä ja saatiin sekä annettiin lahjoja.
Päästiin kunnon puulämmitteiseen joulusaunaankin! Saunassa mies sanoi käsiäni "oksettavan laihoiksi". Sanatarkasti juurikin noin. Istuin jalat lauteella ja kädet polvien päällä (toivottavasti joku nyt ymmärtää jotain tästä epämääräisestä kuvailuyrityksestä), joten kädet näyttivät ohuemmilta mitä ne oikeasti ovat. Jos mies olisi katsonut käsiä sivusta, tämä olisi varmasti ajatellut päinvastoin.
Eilen hauskuutin itseäni ja kävin tapsan tansseissa kavereiden kanssa. Oli ihan äärettömän mukavaa ja tuli törmättyä erääseen ystävään, jota en ole nähnyt liian pitkään aikaan!
Ja en edes uskalla ajatella kuinka monta tuhatta kaloria kaadoin eilen kurkusta alas. Ja kotiin "piti" tulla grillin kautta.
Grilliruoka kuitenkin alkoi kuvottaa lähes välittömästi ja en syönyt sitä läheskään kokonaan.
Aluksi olin vakaasti sitä mieltä, että en käy huomenna vaa'assa... Mutta nyt luulen, että motivaatio on katoamassa ja laihikseen palaaminen tuntuu vaikealta. Eiköhän se vaa'an lukema järkytä mieltä sen verran, että motivaatio löytyy uudelleen alta aikayksikön.
Luultavasti järkytän teitä lukijoitakin tuolla vaa'an lukemalla ja alatte ajatella, että miten ihmeessä se on voinut syödä noin paljon. Noh, minä olen ollut karmea läski, joten syöpöttely sujuu. En minä nytkään mikään keijukainen ole, mutta huomattavasti parempaan päin ollaan menty!
Kristin Davis
0 ajatusta:
Lähetä kommentti