Pelotti, jännitti ja ahdisti tuo tämänaamuinen punnitus.
En meinannut uskaltaa mennä vaakaan ja koetin lykätä sitä. Mietin jopa, että jättäisin punnituksen väliin kokonaan.
Sain kuitenkin rohkaistua mieleni. Ja vaaka ei kyllä näyttänyt lukemaa, joka olisi mieltäni miellyttänyt: 59,1kg. +400g viime punnituksesta (eli torstailta? vai oliko se perjantai?).
Ensin iski hirveä paniikki ja mietin, että minkä hiton takia painoa on kertynyt taas lisää. Syytin joulutorttua ja hampurilaisia.
Aikani panikoituani järki alkoi toimia: ei tämä ole maailmanloppu, pudotusta viime maanantaista kuitenkin 1,9kg! Annoin siis itselleni anteeksi painon ylöspäin suuntautuneen notkahduksen, mutta karkkia en tänään saa, kuten eilen puhe oli.
Tämänpäiväisen seurauksena olen sitä mieltä, että mielenterveyteni kannalta olisi kaikkein parasta käydä vain kerran viikossa puntarilla..
Nyt siis ollaan normisti laihiksen parissa loppuviikkoon asti (mitä nyt tänään olin pitsapalkalla töissä x_X).
Jos söisi vähän karkkia sitten torstaina, perjantaina tai lauantaina ja jos vaikka kävisi miehen kanssa kiinalaisessa.
Sillä sitten jaksaa jouluun asti.
Tänään on ollut aikaa pohtia kaikenlaista.
Muunmuassa tulin pohtineeksi taannoista painonnousuani... Yläasteella olin hoikanpuoleinen (ehkä liiankin?) ja vielä amiksen ensimmäiselläkin painoa oli joku 54kg.
Vielä 18-vuotissyntymäpäivänä otetussa kuvassa näytän normaalipainoiselta ja muutenkin nätiltä, mutta sitten baareilu alkoi vaikuttaa.
Seuraavan kerran havahduin painon kanssa hieman reilu 19-vuotiaana... Tuolloin olinkin jo pläski, painoa n. 75kg. En enää kestän nyt itseäni vaan sitten onkin laihduteltu syksystä -08 lähtien, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Nyt olen sitä mieltä, että en enää koskaan tahdo painaa +60kiloa.. Tai noh, kun sitten joskus ehkä hankitaan lapsia niin pitää luultavasti katsoa painoasiaa hieman läpi sormien :p
Olen pohtinut myös ammatinvalintaani. Ja alan olla sitä mieltä, että olen nyt ihan väärällä alalla tai en ainakaan tällä hetkellä voi toimia tässä ammatissa.
Ja syy on se, että en koe voivani työskennellä humanistisella/kasvatusalalla, koska tuntuu siltä että omia ongelmia on liikaa. Ja kun omat ongelmat alkavat kasaantua, en näe järkeä lähteä ratkomaan toisten ongelmia. Tai jos näin tekisi, niin oma mielenterveys ei varmaankaan kestäisi kovin kauaa.
Kävin tänään kiertelemässä kaupoissa. Olisi voinut senkin jättää väliin, sellainen ahdistus siitä seurasi.
Ahdistuin vaatekaupassa, kun katselin mallinukkeja. Olisipa itsekin niin laiha ja isompi tissinen. Noh tämän nyt vielä jotenkin voi ymmärtää, mutta ahdistuin myös kirjakaupassa!
En edes osaa sanoa mistä kirjakauppa-ahdistus johtui. Hölmöä.
Adriana Lima
Syömiset:
puolikas kanapitsa - n. 700-800 kcal?
salaatti - n. 100kcal?
=800-900kcal?
4 ajatusta:
Oot laihtunut tosi hyvin, joten älä turhaan tuollaisista parin sadan gramman painonnousuista ahdistu. Se ei edes ole oikeaa painonnousua, sitä kun ei voi nähdä noin lyhyellä aikavälillä. Ei siis kannata ottaa kahtaa punnituspäivääkään, edes viikossa ei välttämättä näy oikea lihominen/laihtuminen. Päivässäkin voi nesteiden ja ruuan takia vaihdella jopa kiloja. Joten stressi pois, laihduttamisen pitää olla rentoa :) Onnea alle 60 kiloon pääsemisestä! Henk.koht. mielipiteenäni sanon, että kannattaisi lopettaa noin tiukka dieetti, ja sen sijaan aloittaa kuntosalilla käyminen ja lisätä muutenkin liikuntaa, jotta saat lihasta ja sitä myötä kiinteydyt :) Ylipainoa kun sinulla ei tosiaankaan enää ole.
^Kiitos järkipuheesta :) Tosin vielä tuntuu siltä, että pitää dieettaamista jatkaa vielä hetkinen. Ja jouluna tulee varmasti muutama kilo takaisin :/
Äää, en jotenkin "uskalla" lähteä kuntosalille (ja ei minulla tällä hetkellä olisi varaakaan), mieluummin väkertelen itsekseni kotona jotain :D
Ja tosiaan, en aina muista kirjoitella liikkumisista (muistan kyllä kirjoittaa liikkumattomuudesta :D), mutta kolmena päivänä neljästä pyrin liikuntaa harrastamaan:
1. päivä - kuntopyöräily, 30-45min
2. lenkki - koiran kanssa reipasta kävelyä, 6-10km
3. päivä - kuntopiiri kotona, 15-25min
4. päivä - lepo
Ja tietty joka ikinen päivä pitää käydä tuon koiruuden kanssa kävelemässä se 2-4km.
Eli en laihduta pelkästään kaloreita rajoittamalla :)
Kannattaa uskaltautua sinne salille :) Kaikki ovat joskus olleet aloittelijoita! Itestä tuntuu välillä vieläkin nololta väkertää salilla kun bodarit nostaa rautaa vieressä, mutta kun huomaa miten hyvin oma kroppa voi, niin ei sitten enää nolostus paina päälle. Siulle käy noin tiukalla dieetillä muuten niin, että laihdutat lihaksesi pois.
Elä siitä joulustakaan stressaa, se on vaan turvotusta ;)
^Pitää yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja jossain vaiheessa mennä sinne salille kunhan rahatilanne paranee :>
Lähetä kommentti