Ryhdistäytyminen

Meinasin viime yönä tulla purkamaan ahdistustani tänne, mutta en kuitenkaan tehnyt niin. Ehkä se olisi helpottanut, ehkä ei.
Eli... Tuon eilisen "sääntöjen vastaisen" (en keksinyt parempaa sanavalintaa) syöpöttelyn jälkeen minua alkoi ahdistaa. Paljon.
Rintaa puristi ja tuntui, että en saanut kunnolla henkeä, joten piti hengittää nopeammin. Ja tuntui kuin hengitys olisi kuulunut omiin korviin jotenkin todella lujaa. Teki mieli itkeä, mutta en pystynyt.


Tuli nukuttua todella huonosti viime yönä - ja aamuna tietty väsytti ja kiukutti. Ruokakaan ei aamulla maistunut, joten skippasin (taas vaihteeksi) aamiaisen.
Sitten päivällä ahdistuksen rippeet alkoivat helpottaa ja olin jo vähällä syödä suklaata (tyhmä minä!). Olin jo tarttunut suklaapakettiin, kun tajusin että näin toimimalla petyn taas itseeni pahasti ja angstaan illalla. Suklaa jäi kaappiin.

Syömiset eivät ole ihan perseelleen menneet tänään, mutta ei niitä erinomaisiksikaan voi sanoa.
Kaloreista en taas tiedä, koska söin kylässä.
Huomenna on pakko ryhdistäytyä myös tämän kaloreiden laskeskelun kanssa, viimeksi olen tiennyt kalorit tarkalleen keskiviikkona.

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi laitetaan suomalaista thinspoilua:

PÄIVÄN THINSPO

Nanna "Suomen Huippumalli" Grundfeldt

Syömiset:
salaattia balsamicokastikkeella (tomaatti, salaatti, makea maissi)
hirvipaistia & muusia
1,5 kuppia kahvia + sokeri
pieni pala Frödingen vaaleanpunaista kakkua
= x kcal

ps. Mies avautui tänäänkin laihduttamisestani.
Juttu lähti liikkeelle siitä, että minusta ei viimeisen kahden vuoden ajalta ole varmaan kuin max 10 valokuvaa, koska en ole kestänyt katsoa itseäni kuvista, joten olen koettanut parhaani mukaan vältellä kameraa.
Sanoin, että kuvia saa ihan minun luvallani ottaa sitten kun olen laiha ja nätti. Tähän mies sanoi, että tämä päivä ei tule varmaan ihan huomenna, koska en hänen mukaansa varmaankaan ole "tarpeeksi laiha ja nätti" edes 40kiloisena.
Pöhpöh, en minä niin vähää tahdo painaa.