--Postaus ei sisällä varsinaista spoilaamista, vaan mietiskelyä päähenkilön mielenterveyshäiriöistä--
Katselin iltani ratoksi itsekseni Black Swanin. En tiennyt elokuvasta oikeastaan mitään muuta kuin sen, että se liittyy balettiin, ennen kuin aloin kyseistä raitaa katsomaan.
Täytyy sanoa, että tykkäsin. Minuun elokuva kolahti.
Ensinnäkin pidin siitä miten syömishäiriötä käsiteltiin. Tai itse ainakin koin näin. Suoraanhan ei sanottu mitään, mutta kyllä syömishäiriöinen syömishäiriön tunnistaa.
"Kiltin tytön-syndrooma". Kieltäytyy syömästä kakkua, mutta peruu sanansa äidin uhatessa heittää leivonnainen roskiin ja loppujen lopuksi nuori nainen potee huonoa omaatuntoa jo yhdestä pienestä nokareesta kermavaahtoa.
Vessaan lukittautumista. Itsensä vahingoittamista. Pakonomaista treenaamista matkalla kohti täydellisyyttä.
Roolihahmo tuntuu olevan kovin lukossa.
Lisäksi elokuva laittoi miettimään muutamia asioita...
Johtuiko henkilön psykoottisuus syömishäiriöstä vai klubilla vedetyistä mömmöistä vai sekä että?
Kuka oli nainen, jonka päähenkilö kuvitteli näkevänsä milloin missäkin? Oliko se hänen Sairautensa? Vai jotain muuta? Alussa päähenkilö suhtautuu tähän kuviteltuun (mutta hänelle harvinaisen todelliseen) naiseen kunnioituksella ja kiinnostuksella, mutta pikkuhiljaa tuo tunne muuttuu uhmaksi.
Pitänee katsoa tuo vielä tulevaisuudessa uudelleen. Eiköhän sieltä löydy taas jotain uutta pientä kivaa pohdiskeltavaa ja jos vaikka kysymykset saisivat vastauksia.
Ja vaikka elokuva käsittelikin vahvasti mielenterveyshäiriön/häiriöiden varjopuolia, se oli silti minulle melkoista thinspoa <3
ps. ilostuttakaas iltojani ja vinkatkaa hyviä & thinspaavia ja/tai mt-häiriöitä käsitteleviä leffoja
0 ajatusta:
Lähetä kommentti