Paha, paha ihminen

Kyllä. Nyt tuntuu siltä, että olen maailman arvottomin paskakasa, joka ei ansaitse edes elää.

Olen satunnaisesti majaillut Poika Ystävän luona. Nyt kämppis oli saanut raivarit ja haukkunut minut maanrakoon, koska kämppä kuulemma muistutti enemmän paskakasaa kuin asuntoa..
Kyllähän minun olisi tämä pitänyt tietää, koska ko. henkilö on kovin siisti - minulla hommat jäävät välillä vähän puolitiehen. Tai saan minä ne valmiiksi, kunhan saan aikaiseksi aloittaa.
Miksi en ollut uhrannut sitä kahta minuuttia keittiön siivoukselle (ts. tiskien laittamiseen tiskikoneeseen) vaan lähdin kauppaan? En tiedä. Noh, tehty mikä tehty ja vihat saatu päälle.
Nyt asunnossa oleminen ahdistaa todella paljon. En halua olla siellä. Vaikka kämppis ei edes olisi mailla halmeilla.

Onnistuin siis saamaan itselleni melkoiset omantunnon tuskat ja ahdistusitkukohatuksen tuostakin.
En ymmärrä miksi otan itseeni aina hirveästi siitä, jos joku suuttuu minulle.. Silloin ruoskin itseäni kaikesta mahdollisesta. Tuo aina vain vahvistaa sitä arvottomuuden tunnetta, joka minulla on 24/7.
Silloin tuntuu, että minun pitäisi ryömiä jonnekin luoksepääsemättömään koloon ja jäädä sinne.

Kiitosnam itselleni taas kerran.. Olen idiootti, joka onnistui luultavasti pilaamaan koko viikonloppunsa noinkin typerällä asialla. Taas kerran.