BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

Sivut

maanantai 18. heinäkuuta 2011

(moraali)krapula


Järkyttävä olo.
Toki olen hieman krapulainen, mutta tähän lisätään ei-krapulasta johtuva ruokakuvotus sekä ahdistus.
Kämppä näyttää siltä, että täällä olisi käyty pienimuotoinen ydinsota.. On se helvetin hyvä idea pyytää jengi jatkoille luokseen.. Lattialla on kaljaa pienen lammen verran ja joku oli ilmeisesti päättänyt pestä sängynkin tuolla mallasjuomalla..
Aamulla alkoi kyllä verenpaine kasvaa. Ja enpä ole jaksanut tehdä muuta kuin repiä lakanat sängystä.

Eilinen oli muutenkin vähän omituinen ilta... Saatoin kuvitellakin, mutta eräs kaveri alkoi käyttäytyä vähän turhan tuttavallisesti.. Nyt hän pyytelee minua vähän sinne sun tänne.. Tämän ihmisen kanssa en halua todellakaan ikinä mitään muuta kuin ystävyyttä.
Hän on kaiken lisäksi Sen Erään ystävä, joten tämä tekee asiasta vielä ahdistavamman.. Mikä ihme Sen Erään ystäviä oikein vaivaa, kun nyt useampikin näistä janttereista on tarjoamassa olkapäätään (ja vähän muutakin...) tukeakseen minua eron myrskyissä..


Häpeän itseäni. Peilistä katsoo takaisin joku tuntematon. En tiedä kuka se on, itsekseni en sitä ainakaan tunnista.
Tuntuu, että olen jumissa jonkun toisen kropassa. En minä ole tällainen. Tai en ainakaan halua olla.
Olen menettänyt otteen elämästäni. Tuntuu, että en saa pidettyä kiinni mistään. En pysty pitämään päätöksiäni. Tahdonvoimani on tipotiessään.
Viikonloppuna kuvotus yltyi ylivoimaiseksi ja vietin yhden yön puhuen norjaa posliinialttarille. En ymmärrä mikä hitto minuun tuli.. Enkä ollut edes yksin. Sain silti hoidettua homman huomaamattomasti. Kai. Ei Poika Ystävä ainakaan sanonut mitään.
Aamulla öisestä romahduksesta oli muistutuksena ruhjottu kämmenselkä ja nielun kirvely. Silloin olo oli harvinaisen kurja.. Enkö minä osaa olla ihminen lihavan sian sijaan?


Minun piti tänään taas aloittaa syömisten tarkkailu ja kunnollinen liikunta. Mutta, mutta... Krapulapäivähän tästä sitten tuli..
Olin viikonlopun Poika Ystävän kanssa hänen luonaan ja kattiloita etsiessä törmäsin vanhaan ja kovin rakkaaseen esineeseen: talousvaakaan.. En ainakaan vielä tuonut sitä kotiini, mutta eipä ollut kaukana.. Siihen vain pitäisi ostaa uudet patterit ennen käyttöönottoa :p
Vaa'assa en ole uskaltanut käydä viikkoihin. Pelkään lukemaa hillittömästi.. Vaaka vain nököttää tuossa keskellä lattiaa ja huutelee: "Helvetin läski, punnitse itsesi!"

2 ajatusta:

Anonyymi kirjoitti...

makaan en uskalla edes menna vaa'alle. Pelkaan etta se lukema murskaa mut.

pirttis kirjoitti...

Niinpä.. Miten sitä on edes päästänyt itsensä tähän tilaan, että jokin numero voi määrittää itsetuntosi.. :/