Ravitsemusasioita..

Ensimmäinen ravitsemusterapiakäynti on takana. Tajusin kesken käyntiä, että tästä ei ole minulle tällä hetkellä mitään hyötyä. Halu laihtua on suurempi kuin halu syödä kuten normaalit ihmiset.
Kyllähän minulle jonkinlaista ateriasuunnitelmaa tarjottiin. Otin sen vastaan ja lupasin yrittää. Valheita, valheita - tiesin, että ei minusta ole tähän. Syömishäiriö päässäni oli oikein tyytyväinen.
Ateriasuunnitelma vaikuttaa todella pelottavalta. Siinä on joka aterialla leipää.. Ja maitoakin pitäisi juoda aamupalan, lounaan ja päivällisen yhteydessä. Tunsin kuinka paniikki teki tuloaan.. Maitoa en ole juonut sitten ala-asteen (paitsi drinkeissä ja mättöpäivinä kaakaossa). Leipä taas.. Se on tähän asti laukaissut ahmimisen. Miten minä pääsisin ahmimisesta eroon syömällä leipää?? Varsinkin kun sitä pitäisi syödä kahdeksan (8!!!) palaa päivässä! Myöskään perunan, pastan ja riisin ottaminen takaisin jokapäiväiseen ruokavalioon ei tunnu lainkaan hyvältä ajatukselta.
Jo pelkästään viiden erillisen aterian päivittäinen "nauttiminen" tuntuu liian pelottavalta. Itkettää pelkkä ajatuskin.. Nyt pitäisi taas opetella syömään aamiainen, jota en ole syönyt noin kymmeneen vuoteen. Ja ruokailuvälien pitäisi olla kolme tuntia.
Ei, ei, ei.. En kykene tuollaiseen ruokavalioon. 
Kaikkein suurimmaksi peloksi nousi kuitenkin hillitön kalorimäärä. 2000kcal per päivä. Tuolla määrällä jatkan lihomista entisestään.. Vaa'assa käyminen pitäisi kuulemma hylätä kokonaan joksikin aikaa, koska paino saattaa nousta. Nythän minä olen taas vasta pääsemässä vauhtiin laihtumisen kanssa, joten ehei..

Ehkä minä en ole valmis parantumaan. Kaikki tuo tuntuu aivan liian pelottavalta.
Nyt olen päättänyt saada ahmimisen kuriin omin keinoin. Suu kiinni, syöppö.