Eräs työntekijä hoilaa kovaan ääneen Chisun Sabotage-kappaletta: ”Mä tarvitsen mun haavojaaaaaa, syviä ja suolaisiaaaaa! Kun mikään ei tunnu miltääääään, kipu korvaa ystäväääään!”. Lopetettuaan hän tokaisee: ”Mikä ihmeen kipu korvaa ystävän? Ihme lauluja nykypäivänä sitä kehitelläänkin..”
Tästä viriää keskustelua: ”Tämä suorastaan innostaa itsensä vahingoittamiseen. Tällaiset renkutukset pitäisi kieltää!”
Istun hiljaa ja yritän näyttää työhön keskittyneeltä.
Keskustelu jatkuu edelleen: ” Minä en ole kyllä ikinä ymmärtänyt itsensä viiltelijöitä ja polttelijoita”. Joku viisas heittää väliin: ”Teinien juttujahan nuo tuollaiset taitavat olla”.
Tekee mieli vajota maan alle. Tuntuu, että käsien arvet polttavat kovemmin kuin verekset haavat.
Vieressäni oleva henkilö tokaisee: ”Mikä siinä on, että itseään pitää vahingoittaa? Olisi mukava päästä tällaisen ihmisen pään sisälle ja edes yrittää ymmärtää noin typerää toimintaa”.
Viimein eräs vanhempi työntekijä puuttuu keskusteluun: ”Ehkä sitä silloin tuntee olevansa edes elossa”.
Viimein eräs vanhempi työntekijä puuttuu keskusteluun: ”Ehkä sitä silloin tuntee olevansa edes elossa”.
Kiitos.
0 ajatusta:
Lähetä kommentti