Tänään olin jo menossa kouluterkkarille, mutta käännyin eteisessä ympäri ja painelin tupakalle. En minä uskalla hakea sitä apua. Enkä minä edes ole laiha, läskiä pursuaa sieltä sun täältä. Minut naurettaisiin pihalle sieltä.
Ei, ei, ei... Nyt on vain kestettävä. Halu kuolla on jossain kaukana, mutta halu elää ei myöskään ole päällimmäisenä mielessä. Jospa siis tekisi kompromissin ja laihtuisi kuoliaaksi.
En näe peilissä muuta kuin lihavan ja elämässä epäonnistuneen pikku paskiaisen. Voi kuinpa sitä voisi vain leikata kaiken tuon ällöttävän rasvan pois. Toinen hyvä vaihtoehto olisi rasvaraastin (juustoraastimen toimintaperiaate, mutta tuolla vain kaivettaisi ylimääräinen rasva pois kehosta).
Pitäisi askarrella koulutehtäviä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Noita vain tulee jatkuvasti lisää ja lisää.. Nyt olisi reilu kahdenkymmenen opintopisteen tehtävät odottelemassa, että pirttis jaksaisi liikauttaa lihavaa ahteriaan sen verran että saisi ne valmiiksi. Osan olen jo aloittanut, mutta en saa niitä päätökseen.
Ryhmätehtäviäkin on aivan liikaa. Liikaa ahdistavia ihmisiä, jotka ovat vaatimassa että tehtävä tehdään tuona ja sinä päivänä ja samalla liikaa ihmisiä, jotka eivät tee mitään.
AMK-opiskelu ei taida sopia minulle. Jos sitä vain lopettaisi koulun kesken ja hautautuisi asuntoon viettämään talvihorrosta. Herättäkää minut kesällä?
Aamupainossa ei hurraamista: 56,3kg.
Laskin taas täään lopullista tavoitetta alemmas: 50-45kiloa tuntuu sopivalta. Ensin tähdätään viiteenkymmeneenkahteen. Olen laihtunut jo lähes 20 kiloa, joten vielä kymmenen... Ajatus ei tunnu mahdottomalta.
2 ajatusta:
Tiedän ton tunteen kun tehtävää kasautuu hirvittävästi ja tuntuu etteimitään niistä saa tehtyä. Lähiaikoina oon kuitenkin itse onnistunut siinä kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi tämän jakson alussa meille ilmoitettiin kaikista tulevista esitelmistä sun muista, ja niiden määrä tuntui valtavalta. Nyt tässä jakson lopussa oon huomannut, miten vain olenkin saanut kaiken tehtyä. Jos saa yhdenkin tehtävän tehtyä, taakka harteilla kevenee huomattavasti, ainakin mulla! Joten neuvoisin sua keskittymään kerralla vain yhteen ainoaan tehtävään, olla miettimättä muita ja tehdä se yksi valmiiksi. Sitten siirryt seuraavaan. :) Tsemmpiä sulle koulun suhteen ja aivan kaiken muunkin, kyllä sä jaksat! <3
Zero: Kiitos kaunis kommentistasi <3
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa vai miten se nyt menikään. Nyt olen viettänyt pitkiä ja hermoja raastavia päiviä koululla tehtävien kimpussa [nytkin kökötän täällä - pidän vain pienen "luovan tauon" ja seikkailen netissä :D]. Näyttää jo hivenen valoisammalta edes parin valmistuneen tehtävän jälkeen.
Eiköhän tämä tästä..
Lähetä kommentti