Oli muuten taas hieman uneton yö, joten mitein itsekseni syntyjä syviä miehen tuhistessa vieressä. Mietin tätä minun laihdutusprojektiania, joka on kestänyt jo pienen ikuisuuden.. Blogin pistin oystyyn 2009, mutta "aikuisikälaihdutus" on startannut jo 2008.
Minä olen käyttänyt tähän melkoisesti aikaa ja energiaa. Kaiken järjen mukaan touhussani ei ole mitään ärkeä, mutta jatkan silti.
En halua olla lihava. En halua.
Tuntuu jotenkin ristiriitaiselta, että näen jatkuvasti "isoja tyttöjä", jotka ovat oikeasti kauniita.. Miksi minä en voi olla.. Miksi minun pitää vain laihtua ja laihtua.. Peili huutaa kirosanoja kasvoille aina sinne katsoessa. Haluan saada peilin hiljaiseksi. En tarvitse mitään riemusta kiljumista, mutta haluan että se edes nyökyttelisi hyväksyvästi.
Mietin myös sitä, että tulenko ikinä hyväksymään itseäni minkään kokoisena. Ehkä tai sitten en. Aluksi tavoitepaino oli muistaakseni 62kg, josta siirryin tasakymppiin. Tasakympistä sitten vaivihkaa tavoite hilautui 58 kiloon. Seuraavaksi lukema 55 alkoi houkuttaa. Nyt tavoite on muotoutunut 52kilon paikkeille, mutta ajatus toisesta tasakympistä ei ole mahdoton...
Minä tiedän olevani numeroiden orja, en voi sille mitään.. En osaa lainkaan arvioida itseäni "normaalin ihmisen" silmin vaan kaikki tapahtuu numeroiden kautta.. Numerot kertovat olenko hyvä vai huono.
Mutta mistä tietää, että mikä on tarpeeksi?
2 ajatusta:
tsemppiä sulle tyttö... en oo varma oonko joskus jopa kommentoinut sulle mutta seuraan sun blogia toisinaan aktiivisesti, toisinaan vähemmän aktiivisesti mutta kuitenkin, tsemppiä! oot hyvä, eikä siihen tarvita alituista laihtumista. olet hyvä siltikin, vaikka et laihtuisi.
pysy vahvana.
Kiitos kaunnista sanoista <3 :)
Lähetä kommentti