Varoitan taas etukäteen, että tämä postaus tulee todennäköisesti olemaan melko sekava. Ajatus ei pysy taas kasassa ollenkaan ja karkaan jatkuvasti asiasta kukkaruukkuun.
Aamu lähti ihan ookoosti liikkeelle. Ei olisi kyllä yhtään huvittanut nousta ylös lämpimästä pedistä, mutta koira vain vinkui, vinkui, vinkui ja vinkui, joten oli pakko luovuttaa ja kömytä pois peiton alta...
Käytiin ihan pikkuisella kävelyllä, koska ulkona oli +20astetta pakkasta ja vilukissakoirani ei kestä pakkasessa kävelyä kovin kauaa... Nytkin pitää tassuihin ja korvalehtiin laitella rasvaa, kun nuo tuppaavat kuivumaan pakkasella.
Kotiuduttuani aloin vääntämään lihaskuntoa.. Pitäisi varmaankin hieman rankentaa liikkeitä tai pidentää sarjoja, kun nuo eivät enää tunnu niin hyvin. Voisi myös kehittää jotain pepputreenijuttuja..
Kävin myös siellä terveyskeskuksessa piikityttämässä sen sikarokotteen itseeni.
On ollut jotenkin kummallinen olo. Epätodellinen kuvaisi olotilaa ehkä parhaiten?
Oli pakko nukkua päikkärit tuossa päivemmällä. Ja kättä jomottaa... No eiköhän se tästä.
Tein yöllä havainnon (juu, uni ei taas oikein tullut silmään, niin oli aika pohtia kaikenlaisia asioita): minä ja mies nukumme nykyään todella harvoin vierekkäin sängyssä.
Alkuyöstä saatamme nukkua vierekkäin (jos silloinkaan), mutta viimeistään aamuyöhön mennessä molemmat ovat hyvin tiukasti omilla puolillaan petiä.
Muutenkin tuntuu, että elämä nykyään on pelkkää nahistelua... Kunnon riitoja meillä ei ole, koska mies ei ole "riitelijätyyppiä" vaan mieluummin vetäytyy itsekseen murjottamaan jonnekin.
Joskus tuntuu, että iso riita olisi juuri se mitä tämä suhde kaipaa..
Perkele.. En tajua miten tämän suhteen kanssa on ilmeisesti(?) käymässä jonkinsortin lässähdys. En halua, että niin käy. En uskalla elää yksin. Ei niin voi käydä.
Otetaanpa tähän loppuun vähän kevyempää lätinää:
Olenko ainut, jolle tulee hirveä nälkä kun katsoo Top Chefiä tms. ruokaohjelmaa?
Ja silti sitä on pakko katsoa vaikka kuola valuu poskella ja mielessä käväisee jääkaapin totaalinen tyhjentäminen mainoskatkon aikana...!
Yksi "heikkouteni" on siis kokkausohjelmien tuijottaminen. Voisin tehdä elämäni niin paljon helpommaksi sulkemalla television tai vaihtamalla kanavaa esimerkiksi Jamie Oliverin aikana, mutta enpä tee niin... Tykkään ruuan tekemisestä ja tykkään myös valitettavasti sen syömisestä.
Oli taas kyllä melkoinen ajatusoksennus koko postaus.
Nelly Furtado
Syöpöttelyt:
205g tummaa makaronia (punnittu keitettynä) - 215kcal
270g jauhelihakastiketta - 281kcal
45g suolakurkkuja - 13kcal
ruispuuro (40g hiutaleita) + 140g puolukoita - 175kcal
250g kirsikkatomaatteja - 53kcal
vajaa pullo Sprite Zeroa - 15kcal
=753kcal
5 ajatusta:
Hei mä kans kyylään Top Chefiä!:) Just meinasin aikasemmin blogiin tai foorumiin kirjottaa, että musta on laihiksella jotenkin nautinnollista katsoa ruokaohjelmia..
Juu, täällä on ollut koiranpentukuume jo monta vuotta, mutta ei ole ollut sopivaa elämäntilannetta hankkia, ennen kuin nyt :)
höh, harmi että siun piti käydä ottaa mokoma piikki :/ itte en ois menny mistään hinnasta, eikä onneks kukaan ollu pakottamassakaan :P
helppohan se täältä on neuvoa, mutta kannattaa varmaan ukon kanssa nostaa kissa pöydälle kun ette ole vielä ihan sulkeutuneita. minulla on kaveri joka on miehensä kanssa vain siksi, ettei tiedä mitä muutakaan tekisi. hän vihaa olla yksin, eikä usko löytävänsä parempaakaan. siksi hän tuhlaa aikaansa mieheen jolle on itsekin sanonut ettei tunne olevansa enempää kuin kaveri.
puhetta, ennen kuin käy noin :'D
onpa kiva kuulla et joku on kaipaillut! :) sä oot muute saanu iha älyttömän hyvi ton 10kg tippuu, oo ylpee! ja sama juttu noitte ruokaohjelmien kans mul, aina tulee nälkä ku niit kattoo, mut kuitenkaa niit ei voi vastustaa! :D
Kiitokset taas kaikille kommenteista :>
Lähetä kommentti